Kalevalan päivä? Sen kirjan, eriskummallisen kansalliseepoksen? Sen loputtoman pitkän riimirunotarinan, jota pakkoluetettiin peruskoulussa kuin ruotsin kieltä? Viime kuukausina olen sattumalta palaillut kyseisen eepoksen pariin, ja sen merkitys ja tarinat ovat avautuneet aikuisemmille silmille täysin uudella tavalla.

Elias Lönnrotin 1820-luvulla kymmeniltä eri vienankarjalaisilta runonlaulajilta keräämät tarinat sisältävät loputtomasti polttoainetta ja metaforaa nykypäivänkin mielikuvitukselle. Mitä muuta voi odottaakaan tarinoista, joissa ihmiset rakentavat onnea tuottavia koneita, takovat vaimoja kullasta ja hopeasta, paloittelevat (!) ja uudelleen kokoavat toisiaan sekä vierailevat kuolleiden mailla, Tuonelassa. Suomalaisilla todella on taustassaan jotain poikkeuksellista, kansainvälisestikin ajateltuna.

Aivan tyhjästä ei Kalevalankaan ole katsottu syntyneen. Vanha Kalevala valmistui Lönnrotin esipuheen päiväyksen mukaan 28.2.1835. Vuonna 1849 Lönnrot kokosi ja muokkasi runomateriaalin yhä kasvaessa Uuden Kalevalan, jonka nykyisin tunnemme vain Kalevalana. Kalevalamittaisten, eli nelipolviseen trokeeseen perustuvien tarinoiden mallina tutkijat ovat nähneet erityisesti Kalevalan syntyaikojen tunnetuimmat eepiset klassikot Homeroksen Iliaan ja Odysseian. Kristillisen perinteen saapuessa Pohjolaan pakanalliset riitit ja mytologiat saivat kuitenkin väistyä. Runomitat kiellettiin, luterilaiset tavat istutettiin kansaan. On siis pitkälti Lönnrotin ja monien muidenkin hänen aikalaistensa työn ansiota, että suomalaisilla on vielä taustansa.

Kalevalaiset tarinat elävätkin yhä vahvasti suomalaisten kulttuurisessa muistissa. Varsinkin useat rockyhtyeet ovat lyriikoissaan innoittuneet tarinoista, ja kulttuuri siirtynyt luontevasti uusille teknosukupolville. Viimeisin merkittävä yritelmä on tehty elokuvan puolella. Antti-Jussi Annilan ohjaama Jadesoturi yhdisteli vuonna 2006 kiinalaista kung fu –perinnettä kalevalaiseen mytologiaan. Elokuvan tyylillisestä onnistumisesta voidaan väitellä loputtomiin, mutta sympatiaa tekijöiden aihevalintaa kohtaan ei voi olla tuntematta. Näinhän tarinoita siirrettiin alunpitäenkin polvista pienimmille: kerrottuina ja välitettyinä lauluina.